Love is always the right direction

3.11.2020 kaisu

nuoli_ja_sydän.jpgOlin juuri kirjoittanut residenssihakemuksen. Residenssi oli Lofooteilla, hyvin askeettisessa, mutta jotenkin maagisessa paikassa. Melkein jätin hakemuksen tekemättä, mutta lopulta kirjoitin sen - viimeisenä hakupäivänä, huonolla itsetunnolla.

Sain hakemuksen tehtyä, vain koska mieleeni oli voimakkaasti tulvahtanut, mitä residenssiaikana haluaisin tehdä. Toiveena oli, että paikallinen ympäristö, kulttuuri ja ihmiset otettaisiin huomioon ja keksin idean, missä korujen tekeminen yhdistyi ympäröivään maastoon ja siellä liikkuviin ihmisiin. Näin itseni jo tekemässä noita koruja ja sitä työtä.

Kävi kuitenkin se, mikä aiemman huonon itsetunnon oli aiheuttanut: sinua ei valitettavasti ole valittu residenssiin. Niin, eihän se ensimmäinen hylkäys ollut, eikä tulisi olemaan viimeinen. Päätöstä odotellessa oli kuitenkin mieli vaeltanut Lofooteilla, kaikilla niillä rannoilla ja vuorten huipuilla. Ideat olivat kehittyneet ja niitä oli syntynyt lisää. Nyt en kuitenkaan pääsisi niitä toteuttamaan juuri siellä, mihin olin ne suunnitellut.

Yksi ideoista jäi hakkaamaan takaraivoani viikoittain, se oli sinnikäs. Se ei tulisi toteutumaan juuri sellaisenaan, mutta kukapa minua kieltäisi sitä vähän muuttamasta ja tekemästä sen, olipa residenssipaikkaa tai ei. Sen ideana oli esitellä kaikkea näkemääni hienoa, rakkaudesta nähtyä kohtaan. Se kulkisi sormessa, se olisi kannanotto ja sen läpi kuvaisin kohtaamaani kauneutta.

Tein sormuksen ja olin tyytyväinen. Se ei olisi nyt residenssin syövereissä, vaan voisi vapaasti vaeltaa mihin haluaa. Kohtasimme tarrat.jpgkaikki kuitenkin arvaamattoman, nopeasti leviävän ja tuskaa tuovan todellisuuden ja tulevaisuuden. Enkä enää voinut jättää asiaa hautumaan ja kerätä kauneutta ympäriltäni. Joten laitoin kuvan sormuksesta someen saatteena ajatus vastuullisesta käyttäytymisestä näinä aikoina. Nuoli ja sydän eivät vain jättäneet minua rauhaan. Olin kirjoittanut englanniksi symbolin ajatuksen lyhyesti ja se alkoi elää symbolin kanssa mielessäni, vaikkei kovin originaali kirjallinen tuotos ollutkaan.

Nyt jos koskaan on hyvä aika pysähtyä miettimään asioita henkilökohtaisella tasolla. Ennen tätä on ollut kriisejä ja niitä tulee jatkossakin, ne voivat tapahtua kaukana sinusta tai minusta, mutta ne tapahtuvat aina jollekin henkilökohtaisesti. Pelko on voimakas tunne ja voi aiheuttaa eriskummallista käyttäytymistä. Se ei kuitenkaan oikeuta käyttäytymään välinpitämättömästi ja siksi halusin tuoda esiin perimmäisen ajatuksen, rakkaus on aina oikea suunta. Rakasta itseäsi, toisia ja myös niitä, joiden kriiseistä et tiedä mitään. Oikea tapa toimia löytyy, jos perimmäinen ajatus on selkeänä mielessä.

Nyt olen taas kirjoittamisen äärellä, haen tukea työlleni, sillä se on ollut katkolla jo kuukausia. Tänä vuonna olen ennättänyt hakea neljää apurahaa ja ehkä haen ainakin vielä kahta, sillä ajat ovat vaikeat, vaikka valittaa en haluakaan. Kukaan ei tarvitse koruja selvitäkseen hengissä, vaikka taide tuo henkistä lohtua ja voimaa vaikeimpanakin aikana.

Ja koska en ainoastaan synkistele, vaan myös lapsenomaisesti intaannun ajatuksistani, niin syntyi sormuksen jatkeena muutama tarra. Näillä tarroilla pääset sinäkin levittämään ilosanomaa ympäristöösi ja samalla voit iloita tukiessani muotoilijaa pahimman yli.