Tarpeellisia hankintoja

8.2.2019 kaisu

Olin tilannut niitä kaksi. Vaikka yleensä olen tarkka numeroiden kanssa, en tällä kertaa ollut älynnyt, että niiden numerointi oli lähellä toisiaan. Silti tilasin ne. Olin vakuuttunut siitä, että tarvitsen molemmat. Aikaa kului ehkä kuusi tai seitsemän vuotta, kun havahduin merkintöihin toisessa. Olin merkinnyt lopputuloksena syntyvän langan paksuuden 0,7:stä 1,1:een kunkin sitä vastaavan reijän kohdalle. Katsoin toista, en ollut merkinnyt siihen mitään. Älysin silloin, etten juurikaan ollut käyttänyt sitä. Niiden reijitys oli lähellä toisiaan, mutta tarpeeksi erossa luullakseni, että tarvitsin niitä molempia. Jätin asian sikseen. Voisin milloin tahansa myydä sen toisen ja ostaja varmasti löytyisi, mutta eniten minua jäi askarruttamaan, miksi olin tilannut niitä kaksi.

Aikaa kului vielä muutama vuosi. Merkattu oli käytössä ja se toinen lepäsi hyllyssä. Facebook tekstissä luki, ostetaan vetorauta. Sitä kyseli jokin minulle tuntematon koruntekijä Otavasta. Hyllyssä lepäävä sopi kuvailuun, voisin myydä sen nyt, kun tilaisuus oli suorastaan naurettavan helppo.

Tapasimme jossain, mutta vielä sillä kertaa vetorauta ei vaihtanut omistajaa, kyseessä oli jokin muunlainen tilanne. Tapaamista seurasi puhelu. Puhelun aikana kuulemani sana herätti mielenkiintoni, käytimme samaa sanaa osana normaalia keskustelua. Ja kun vetorauta vihdoin vaihtoi omistajaa, olin hämmentynyt. Tuon minulle tuntemattoman otavalaisen koruntekijän läsnäolo ei haitannut pienen pienessä pajassani, johon harvoin päästän vierailijoita sen ahtauden vuoksi.

Tarvittiin aika monta keskustelua, kertomusta ja kupillista teetä, ennen kuin tajusin vetoraudan tutustuttaneen minut ystävääni Kirsiin. Tilanteet ja tapahtumat, joiden alkuperäinen tarkoitus osoittautuu ikäänkuin merkityksettömäksi kiehtovat minua. Nyt minua kuitenkin mietityttää eniten yli kymmenen vuotta sitten tekemäni hankinta, jonka tarpeellisuudesta olin tuolloin ollut vakuuttunut. Voiko tulevaisuutensa muistaa?

Aloitimme ystäväni Kirsin kanssa taideprojektin, jota voi seurata päivittäin Instagramissa @vetorauta sekä #kaikupäivässä ja #liikkuvapäivässä. Tässä projektissa Kirsi tekee kuvia ja minä kirjoitan sanoja ja se jokapäiväinen lopputulos, se on arvoitus myös meille.