Shores - Puerto del Carmen

27.2.2018 kaisu

shores_puertodel.pngVellovan flunssan takia loma oli alkanut huonosti. Lento ei ollut helpottanut oloa, mutta olin perillä ja haistoin jo meren. Meri ei ole tammikuussa lämmin edes lähellä Kravun kääntöpiiriä, mutta talven jättämistä jäljistä oli tälläkin lomalla päästävä ja se tarkoitti uimista.

Ajattelin hiekan olevan tylsää, rantaan turisteja varten tuotua. Mutta jos hiekkaa ei olisi, olisi vain tulivuoren sisuksistaan purkamaa mustaa kivikkoa. Sellaisessa kivikossa on vaikea kävellä, vaikka mielenkiintoisia pikkulammikoita monneineen sopukoista löytyykin. Uiminen on myös helpompaa, ei tarvitse pelätä aaltojen paiskaavan sinut kivikkoa vasten.

Ohikulkijat ja muutamat rannalla merta ihastelleet pitelivät takkejaan, päivä oli tuulinen ja puolipilvinen. Ajattelin, ei ole ensimmäinen kerta, kun joku pitää minua omituisena. Tällaisina päivinä uimaan rohkenivat vain surffarit, vanhat miehet ja minä.

Uiminen virkisti, eikä tuuli tuntunut enää kylmältä. Hiekka näytti sittenkin kauniilta, meri oli hienontanut tulivuoren mustaa kiveä muun hiekan sekaan. Kauempana hiekka oli kuivaa ja kimalsi hetkellisesti mustan kullan värisenä, auringon pilkistäessä pilven takaa. Jokaisen askeleeni alta hiekka muuttui hieman kuivemmaksi, kun vesi pakeni niiden voimasta. Aina puhutaan vain pisarasta meressä, mutta nekin pisarat ovat kaikki osa valtamerta. Niin kuin kaikki nuo pisarat, niin siis myös valtameri väistyi askelteni tieltä.

Jokainen ranta on erilainen, jokaiselta rannalta olen löytänyt jotain kaunista.
Jotain kaunista, jonka voin kantaa mukanani.
Jotain kaunista, joka säilyy muistoissani.
Jotain kaunista, vain minulle.