Mind the gap!

29.1.2018 kaisu

sormi.pngKun onnettomuus sattuu, tuntuu oikeasti kuin aika hidastuisi. Näet tapahtuman, mutta et osaa heti reagoida. Sitten iskee adrenaliini, kipua ei tunne enää sen jälkeen. Oma pieni onnettomuuteni oli ihan perus settiä, aamulla kaikki aistit eivät olleet heränneet minun kanssa samaan aikaan ja leipäveitsi päätti mennä kovan ruislevän sijaan sormeeni. Kertahan ei ollut ensimmäinen ja kun pajallakin sormien telominen on enemmän tapa kuin poikkeus.

Tällä kertaa minulla ei ollut yhtä paljon tuuria kuin aiemmin. Survaisin veitsen sormeen sellaisella voimalla, että jänne meni poikki etusormen rystysen päältä. Sormi veti kippuraan ja minä shokkiin. Tajusin, että nyt on ehkä parempi saman tien jättää kaikki ja soittaa kyyti ensiapuun. Sen verran järki pelasi, että suoristin sormen ja sidoin mahdollisimman hyvin. Sairaalassa sanoivat sen olleen hyvä sidos. Mutta adrenaliini-päissään kyytiä odotellessa silti ennätin tehdä vähän lumitöitä toisella kädellä ja soittaa varmuuden vuoksi ensineuvoon, että kannattaahan sinne ensiapuun mennä, jos luulee sormen jänteen olevan poikki. Sanoivat, että kannatti.

Sormi leikattiin samana päivänä ja yritin kaikille minua hoitaneille kertoa, että kultaseppänä toivoisin, että sormeni vielä toimisi möhläilyni jälkeenkin. Tuntui löytyvän ymmärrystä asiaani kohtaan ja kaikki olivat todella ystävällisiä, kiitos siitä ja hyvästä hoidosta kaikille heille.

Järkytys sairasloman pituudesta iske vähitellen, sillä vau, hyvät olivat ne mömmöt, jotka leikkaussalissa verenkiertoon sykki. Ymmärsin kaiken, mutta puheen tuottaminen oli jokseenkin hukassa ja huolta ei huomisesta ollut. Viisi viikkoa lastoitettuna, piikki nivelessä ja seuraavat viisi viikkoa jousilastan avulla sormi käyttöön. Yhteensä kolmen kuukauden katkos töihin.

Jos juuri pääsin pohtimaan yrittämisen seuraavan kymmenen vuoden mielenkiintoisuutta, eipä tarvinnut pitkään odotella, mielenkiintoa tulee olemaan yllin kyllin. Olen taipuvainen ajattelemaan, että kaikella on tarkoituksensa ja omien sairauksien vaikutusta elämään ja työn tekoon olen joutunut pohtimaan sen verran usein, että tämä otetaan jatkoksi niille. Myös kollegani sanoi tälläkin olevan korkeampi merkitys ja kyllä, yhtään matalaa merkitystä en juuri nyt jaksaisikaan hyväksyä.

Nyt kuitenkin on otettava kolmen kuukauden tauko korujen ja vaatteiden tekemiseen. Toki soittaa saa ja mielelläni opastan kaikessa missä pystyn sekä valmiita koruja myyn mielelläni pois varastosta, jotta yritys pysyy pystyssä. Käytössä on toinen käsi ja toisessakin kolme sormea, niillä kirjoittelen helposti näitä juttuja ja toki muutama koru tuli tehtyä ennen tätä murhetta, jotka voin täällä esitellä.

Muistakaa pitää itsestänne huolta, herätkää rauhassa uuteen päivään ja niin kuin metrolaiturilla ulkomailla muistutetaan mind the gap, eli pitäkää mielessä, mitä olette milloinkin tekemässä.