Elämän isot ja pienet päätökset

14.7.2018 kaisu

Päivä on venynyt jo iltaan, mutta pyörä on otettava alle ja ruokakaupan kautta kotiin. Pyöräilymatkalla kauppaan alkaa jo ahdistaa ja päässä pyörii ivallisesti tv-ohjelman hokema, mitä tänään syötäisiin? Väsymys ja pyöräilyn tehottomuus on saanut aikaan ensimmäisen päätöksen, tänään minulle kokkaa ne äidit (ja mistä tietää isät), jotka tekevät teidänkin äidin ruoat.

Eineshyllyllä kohtaan vaikeimman päätöksen tänään, minkä valmisruoan valitsen? Koska aivoni ovat päättäneet sammua tai jauhavat vain työasioita, tuntuu eineksen valinta suurelta ponnistukselta. Valitsen vihdoin keiton ja mietin hetken sitä 50-luvun (tai ehkä 60-luvun) mainosta, jossa kotirouva esittelee mullistavaa säilöttyä purkitettua maissia ja sitä kuinka helpoksi hänen elämänsä tämän avulla muuttuu.

Keiton syötyäni mietin, että oliko se nyt niin vaikeaa, huomenna on taas tiedettävä, mitä tänään syötäisiin. Toivon, että jaksan itse kokkailla.

Päätöksiä ei pidä väheksyä, mikä tahansa päätös voi olla hankala. Toiset vaan ovat isoja, toiset pieniä, mutta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet muodostua hankaliksi. Pitää muistaa tasa-arvoisuus. Sen lisäksi, että päivittäin ponnistelen ruokavalintojen kanssa, olen joutunut tekemään ison päätöksen. Mikä mahtaa olla Kaiku Korun tulevaisuus viimeaikaisten tapahtumien valossa?

Alku vuosi on mennyt sairaslomalla, käsi ja sormi kuntoutuu hitaasti jonkinlaisen ylimääräisen (paremman tietämyksen puutteessa) ruston kasvaessa niveleen, uusi leikkauskaan ei ole poissuljettu. Yhtään vaativampaa tai suuritöistä korutyötä en asiakkaille voi luvata ja aikaa on varattava lihasvoimien ja motoriikan palautumiseen. On siis aika tehdä päätös.

Päätin, että Kaiku Koru jää loppu vuodeksi huilimaan. Yritys ei häviä minhinkään, kaiken minkä olen luvannut hoidan loppuun ja kuntouttavaa työtä ei passaa lopettaa. Mutta elettäväkin on ja siksi loppu vuoden teen muita hommia. Tämä päätös oli sekä vaikea että helppo. On hankalaa luvata korujen toteutuksia, jos käsi ei ole kunnossa. Treeniä pitää tehdä ilman painetta onnistumisesta ja käsi tarvitsee myös lepoa. On vaikea jättää pajahommia, mutta on helpottavaa tietää, että toimeentulo ei ole heikon käden varassa.

Vuodenvaihteen jälkeen otetaan taas katsaus siihen missä mennään ja mitä pystyn tekemään. Koruja on toistaiseksi myynnissä Mikkelissä, Kuopiossa sekä Savonlinnassa ja minulta suoraan voi kysellä valmiina olevia koruja. Kuntouttavia harjoituksia teen mahdollisuuksien mukaan ja niistä postailen aina kun pystyn. Ja jos alkaa tuntua siltä, että toisen kultasepän valitseminen on yhtä hankalaa kuin minun eineshylly pohdinnat, autan mielelläni päätöksen tekemisessä, tunnen muutaman todella taitavan kollegan.

Annetaan kaikille päätöksille mahdollisuus tasapuolisesti, muodostuivat ne sitten hankiliksi tai eivät.